Kasvatukseni alkoi vuonna 2003 yhteistyöpentueella toisen kasvattajan kanssa. Tämä yhteistyö alkoi ystävyydestä ja sellaisena se on jatkunut nyt vuosien jälkeenkin. Pentue syntyi minun vastuulleni, mutta se tuli toisen kasvattajan nartulle ja hänen kotonaan, mikä osaltaan oli suhteellisen pehmeä lasku kasvattamisen arkeen. Vastineeksi sain itselleni hyvän pohjan kasvatukselle ja tuen ja turvan kaikkeen kasvattamiseen liittyvien kiemuroiden setvimiseen.
Toisessa pentueessani vuokrasin nartun toiselta ystävältäni, silloin toki pennut syntyivät ja kasvoivat kotonani, mutta yhtälailla yhteistyön ansiosta pentue tuolloinkin näki päivänvalon. Omalla tavallaan yhteistyöksi lasken myös kolmannen pentueeni, jossa pennut tulivat sijoitusnartulleni, mutta nekin pitkälti yhteistyössä nartun kodin kanssa. Vasta neljäs pentue syntyi täysin omalle nartulleni, omassa kotona, ilman ulkopuolisia apuja - ellei apukätilöitä tai astutusreissulle osallistunutta pennunodottajaa lasketa mukaan. Tuolloinkin tukena on aina ollut ystäviä ja apuja, joiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Yksin tätä kaikkea en olisi koskaan tehnyt tai saanut aikaiseksi.
Olen myös ollut onnekas sen suhteen, että olen antanut omia narttujani jalostuslainaan toisille kasvattajille. Olen toki näissäkin tilanteissa kantanut oman vastuuni nartun jalostuskäytöstä (eli olen kokenut nartun olevan sen veroinen että sitä kannattaa jalostukseen käyttää, ollut mukana uroksen valinnassa jne.). Synnytyksissä olen ollut mukana, mikäli se vain mahdollista on ollut ja tietenkin seurannut pentujen elämää vielä pentulaatikkovaiheen jälkeenkin. Vastuun pentueesta on kuitenkin kantanut toinen ihminen ja itselleni on jäänyt se "helppo" osuus. Nauttia pennuista varakasviksen ominaisuudessa. :)
Jokaisen näiden tapauksen taustalla on kuitenkin se, että yhteistyö on lähtenyt samanlaisesta ajatusmaailmasta, samanlaisista toimintatavoista ja mikä tärkeintä - luottamuksesta. Koenkin siltä osin olevani onnekas, sillä ympärilläni on ihmisiä joita arvostan ja joihin voin luottaa. Ystäviä.
Tämä kaikki tulee esille ja mieleen nyt, kun kesällä kasvatukseni alkamisesta tulee täyteen 10 vuotta. Ja kuin kruunatakseen sitä, yhdistys myönsi minulle hopeisen ansiomerkin ansiokkaasta kasvatustyöstä. Ilman Ystäviä ja Yhteistyötä, ei tätäkään olisi. Kiitos siis teille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti