Tässä sairastaessa on ollut aikaa lueskella foorumeita ja ihmetellä ihmisten uskomuksia liittyen nyt vaikka pennun hankintaan. Se mikä suhteellisen säännöllisesti toistuu, on ajatus siitä että ulkomailla olisi jotenkin erilaista tai jopa parempaa kuin meillä täällä Suomessa. Ajatus "uudesta verestä" on iskostuneena ihmisten mieliin, vaikka todellisuus on kaikkea muuta. Nykypäivänä rajoista riippumatta sukutauluissa komeilevat samat koirat, sillä suurin osa suomenkin kasvatuksesta tehdään tuontikoirilla tai tuontivanhemmista olevilla koirilla. Eli se siitä ajatuksesta sitten.
Toinen mitä ulkomaantuonneissa karsastan, on ajatus siitä että aloitteleva ihminen, jolla ei selvästi rodusta ole kunnollista käsitystä, kuvittelee saavansa ulkomailta tänne Suomen perukoille hyvän pennun ilman suhteita. Kun aina siihen ei pysty hyvillä suhteillakaan! Meillä Suomessakin kasvattajat useimmiten tarkastavat ostajan taustat, kuulostelevat millainen tyyppi on kyseessä ja jututtavat etukäteen ennen myyntipäätöksen tekemistä. Tai ainakin hyvät kasvattajat tekevät niin. Ulkomailta käsin on paljon hankalampi tarkistella kenenkään taustoja, joten miksi kukaan myisi ainakaan pentueen parhainta pentua ulkomaille tietämättä millaiselle ihmiselle pentu menee, tai tuleeko se koskaan missään esille? Meiltä Suomesta on pitkä matka lähteä maailmalle näyttelyihin tai kokeisiin. Luomuversiolla kilpaileminen toki onnistuu Suomestakin, mutta typistetyillä alkavat portit sulkeutua suuntaan jos toiseen, joten varsinkin typistetyn ostaja ostaa itselleen lähinnä kotikoiran.
Niin ja ne tulokset.. Meillä Suomessa ollaan totuttu liian hyvään siinä että kasvattajat ovat rehellisiä koiriensa tuloksista, sillä onhan suurin osa tuloksista nykypäivänä tarkistettavissa muutamalla klikkauksella esimerkiksi KoiraNetistä. No entäs ulkomailla sitten? Varsinkin käyttötuloksissa on tietyissä maissa enemmän sääntö kuin poikkeus, että koirille ostetaan tulokset. On meillä toki Suomessakin ollut kasvattajia jotka lähettävät koiransa ulkomaille tekemään tuloksia, mutta siinäkin jipponsa missä maassa tulokset tehdään. Pohjoismaiset tulokset pitävät useimmiten paikkaansa, mutta idän suunnassa ei taida kukaan olla kilpaillut - oikeasti siis.
Mistä siis pennunostaja voi tietää mikä on totta ja mikä ei? No ei sitä oikein pystykään ilman kokemusta ja mielummin jotain kokeneempaa ihmistä apuna. Sen takia itse suosittelenkin vakavasti miettimään ensimmäisen pennun hankintaa kotimaasta, niin että pääsee paremmin tutustumaan kasvattajaan, koiriin, saa apua treeneihin (monet kasvattajat auttavat kasvatinomistajia treenien suhteen nykypäivänä, järkkäävät leirejä jne.) ja onhan kasvattaja muutenkin tukena ja turvana pennun kasvuvaiheen aikana. Sitten kun kokemusta on kertynyt vähän enemmän, on parempaa ymmärrystä sukutauluista ja tulosten oikeellisuudesta, voi ajatella että lähteekin hakemaan pentua rajojen ulkopuolelta. Jos nyt sitten enää sieltä pentua halajaa.. ;)
No tokihan täytyy loppuun mainita, että on ulkomailla hyviäkin yhdistelmiä. Itse metsästin tässä lähemmäs kahden vuoden ajan itselleni ja ystävälleni pentua, tulevaisuuden jalostuskoiraa. Lopulta päädyimme yhdistelmään Virosta, sukutaulun ja vanhempien perusteella. Toki tätä asiaa helpotti, että kasvattaja oli minulle jo tuttu entuudestaan, sekä tunsin pentueen sukutaulun koirista useampia. Pentueen kotimaalla ei sinänsä ollut väliä, mutta tokihan päätöstä helpotti suunnattomasti se, että pystyin luottamaan kasvattajaan kaikessa, sillä tiesin että olemme asiassa samalla aaltopituudella. Sekin kannattaa ottaa huomioon pentua valittaessa. Kasvattajan kanssa samalla aaltopituudella olemisella on uskomattoman iso vaikutus. Vaikka kasvattajan kanssa ei tarvitse ruveta parhaiksi kavereiksi, on paljon mukavampaa mikäli juttu luistaa ja toinen ajattelee asioista samalla tavalla. Hyvälle kasvattajalle voi silloin sanoa niin hyvät kuin huonotkin jutut liittyen pennun tulevaan elämään. Parhaimmassa tapauksessa kasvattajasta tulee hyvä ystäväsi pitkälle tulevaisuuteen asti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti