sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kasvattamisen vaikeudesta

Näin hiljaisena sunnuntaiaamuna on hetki aikaa pohtia kasvattamista kahvikupillisen äärestä. Oma pentuetahtini menee tällä hetkellä kasvattamisen sijasta enemmin kategoriaan "pentujen teettäminen satunnaisesti". Varsinainen kasvattaminen vaatisi enemmän pentueita, monessa polvessa omia kasvatteja, niin että oikeasti näkisi mihin suuntaan kasvattaja omalta osaltaan rotua on viemässä. Monet visiotkaan eivät auta, jos pentuja tulee vuosien väleillä tai niinkuin omassa tapauksessani - nyt jo neljän vuoden välein.

Niin, siis uusi pentue on taas suunnitteilla. Sitä, toteutuuko tämä nyt lopulta kuitenkaan täysin, ei voi vielä tietää. Nartun tutkiminen sydämen osalta on vielä edessä ja senkin jälkeen astutuksen täytyy onnistua ja pentujakin täytyy syntyä elävänä. Huonoa tuuria voi olla niin monessa kohtaa, että olen jo alkanut miettiä uskallanko pentuetta julkaistakaan ennenkuin tiedän onko mitään tulossa vai ei.. Kamalampaa hetkeä ei ole, kuin ilmoittaa ihmiselle, joka on kenties jo pidemmän aikaa pentua odottanut, että nyt niitä ei sitten tulekaan tai että pennut syntyivätkin kuolleena. Sellaisina hetkinä sitä miettii, että miksi tätä oikein edes haluaa tehdä vapaaehtoisesti.

Miksi sitten haluan? Ensisijaisesti tarve kumpuaa halusta saada oma kasvatti kotiin. Pentu, josta tiedän taustoista ja elämästä kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Pentu, joka on kolahtanut toivottavasti jo ensi hetkistä alkaen. Olen toki etsinyt pentua myös muilta kasvattajilta, itseasiassa jo vuosien ajan. Harvassa vain ovat sellaiset yhdistelmät, mitkä kolahtavat ensin sukutaulullisesti, yksilöinä ja vielä lopulta myös kasvattajan osalta. Niistä pennun saaminen voi olla hankalaa. Helpompi siis tehdä oma pentue - tai niinhän sitä luulisi..

Lähtökohtana on tietysti se terve ja luonteeltaan sopiva narttu. Noh, sen suhteen joutuu joskus tekemään jo kompromisseja, koska täydellisiä ei ole olemassakaan. Sille nartulle löydetään sitten sopiva uros, joka on terveeksi tutkittu, luonteellisesti sopiva ja mielellään kisannutkin. Iältään ehkä vähän vanhempi ja sukutaulultaan mielenkiintoinen ja yhdistelmänä rotua eteenpäin vievä. Sijainti toki saisi olla sellainen, että astutus voidaan tehdä luomuna, koska tiinehtyminen on silloin paljon todennäköisempää. Nämä urokset listataan ja niistä aletaan karsia eri kriteerein pois vaihtoehtoja. Niin, jos sille listalle siis ylipäätänsä ylsi yhtään urosta.

Näissä pohdinnoissa usein auttaa keskustelu toisten kasvattajien tai pidemmän linjan rotuharrastajien kanssa. Toki jokaisella on omat suosikkinsa sukutauluista ja toisen suosikki onkin toisen inhokki. Keskustelemalla kuitenkin tulee usein esiin vaihtoehtoja ja niitä miettimällä voi ehkä helpommin hahmottaa omat painotuksensa asioihin. Toiset meistä painottavat sukutaulua ja ehkä sen kustannuksella ovat valmiit tinkimään luonteista. Vain pohtimalla asiaa tarkkaan ja miettimällä eri kanteilta, voi löytyä se oma painotus. Ja tokihan mahdollisuudetkin ovat meillä eri luokkaa. Oma elämäntilanteeni pienten kaksosten äitinä, pitää huolen siitä, että urosta ei lähdetä etsimään mistään kovin kaukaa. Sen sijaan yksinelävälle ihmiselle voi olla itsestään selvyys, että Saksaan tai vastaavaan maahan lähdetään astutusreissulle. Jokaisella meillä on omat vaikutustekijämme valintoihin ja vaikka onkin helppoa kritisoida muiden valintoja, niin pitäisi muistaa että jokainen tekee päätöksensä oman tilanteensa mukaan parhaalla katsomallaan tavalla.

Lopulta tullaan kuitenkin siihen, että urosvalinnan täytyy tuntua oikealle. Sen täytyy kolahtaa ja kasvattajan täytyy tuntea tekevänsä oikea valinta. Miten muuten voi seisoa pentueen takana ja myydä pentuja niitä kyseleville ihmisille? On painotus sitten yhdistelmässä mitä tahansa, on se osattava sanoa ääneen. Itselleni se tulee seuraavassa pentueessa olemaan harrastusominaisuudet. Terveyttä nyt en koskaan unohda, se kulkee itsestään selvyytenä taustalla, mutta tällä kertaa tulen tinkimään sukutaulun mielenkiintoisuudesta. Suurin prioriteetti on saada itselleni omiin kriteereihin sopiva harrastuskoira. Sillä siis mennään, aika näyttää onnistuttiinko :)