Tänään luonnetestissä kävi uros viimeisimmästä pentueestani. Valitettavasti en itse paikalle ehtinyt, sillä paikka saatiin varasijalta äkkilähtönä, mutta onneksi videota on luvassa, joten pelkkiin pisteisiin tai selostuksiin ei tarvitse tyytyä.
Olen itse käynyt seuraamassa useampaa testiä, testauttanut omia koiriani ja verrannut testin kulkua ja pisteitä omaan näkemykseeni kasvateistani ja tällä hetkellä arvostukseni luonnetestiä kohtaan on laskenut entisestään. Sitten jotkut heti ajattelee että on tullut huonoja pisteitä, niin olen pettynyt niihin. Ei suinkaan! Kyse ei ole pisteistä (tai noh, on se niistäkin), vaan siitä mitä luonnetesti oikeastaan kertoo koiran luonteesta? Ei muuten kerro oikein mitään.. No toki näkemällä testin ja tekemällä omat arviot koiran käytöksestä testissä voi päätellä jotain koiran ominaisuuksista, mutta käytännössä sillä ei mitata juuri mitään harrastamisessa tarvittavia asioita. Toisaalta, huonompikin koira voi saada testissä hyvät pisteet ja hyvä koira huonot pisteet. Tähän voi vaikuttaa päivä, tuomarit ja omistajakin. On tiedossa että jotkut ihmiset treenaavat luonnetestiin vain saavuttaakseen hyvät pisteet koiralleen. Toiset arvostelevat etenkin negatiivisessa sävyssä pisteiden valossa koiria oman makumieltymyksensä mukaan ja kolmas jalostaa pelkillä luonnetestipisteillä. Ja sitten on meitä, joille luonnetestillä ei ole mitään merkitystä. Onhan se toki kiva asia että on erilaisia luonnetta kuvaavia testejä suoritettuna ja aina ne nyt tyhjää paremmat ovat tietenkin! Mutta meillä on olemassa jo parempikin luonnetta kuvaava testi (MH) ja dobermanneille suoraan räätälöity jalostuskelpoisuustestikin (ZTP), joissa tarkastellaan ominaisuuksia jo vähän enemmän.
Itse haluan uskoa että testaamalla, tutkimalla, näkemällä ja kokemalla vasta oppii koiran todellisen luonteen. Harrastamalla ja menemällä koiran kanssa paikasta toiseen. Itse nautin siitä että pääsen seuraamaan kasvattejani harrastuksien puitteissa ja mielellään myös kotioloissakin. Luonnetesti ei silloin vaikuta ajatuksiini koirasta sen enempää, sillä koen normaalielämän ja harrastusominaisuuksien kertovan minulle jo huomattavasti enemmän siitä mitä jalostuksellisesti ja myös koulutuksellisestikin koiraan on saatu.
Viimeisimmät kaksi luonnetestattua kasvattiani ovat molemmat nuoria uroksia, joiden treenejä ja elämää olen päässyt seuraamaan hyvin läheltä enemmänkin. Nämä kaksi urosta, ovat aktiivisilla harrastavilla ihmisillä, luonteellisesti täysin yö ja päivä keskenään. Luonnetestin valossa toinen näistä uroksista vaikuttaa oikein potentiaaliselta ja toimintakykyiseltä koiralta, pisteet ovat korkeat. Toinen puolestaan keskiverto dobermannin pisteet, ei niin kummoiset millään osa-alueella. Kuitenkin normaalielämässä näistä tämä matalammat pisteet saanut uros on se itsevarma ja tasapainoinen, ehkä hieman dieseltyyppinen, mutta hyvin varma koira. Tämä toinen, paperilla kovin hienolle vaikuttava uros, on ohjaajaansa täysin tukeutuva, erittäin ohjattava uros, jolla yksin toimiessa itsevarmuus rakoilee. Siihen itse kaipaisin selvästi enemmän itsevarmuutta ja henkistä vahvuutta ja tasapainoisuutta. Omistajat toki molemmissa tapauksissa tietävät ja tuntevat koiriensa vahvuudet ja heikkoudet, onneksi varsin realistisessa mielessä, mutta ulkopuoliselle toki asiat näyttävät erilaiselle. Tärkeintä on koettaa riisua ne vaaleanpunaiset lasit ja nähdä koiransa todelliset piirteet. Täydellistä koiraa meillä ei olekkaan, on olemassa erilaisia, erityyppisiä koiria ja niistä täytyy löytää aina se itselle sopivin luonne. Siihen ei yleensä auta mitkään tulokset, mutta niitäkin tarvitaan, sillä niiden myötä omistaja oppii uusia juttuja koirastaan ja voi ne tarvittaessa sitten kertoa muille, jotka jalostukseen miettivät joko kyseistä yksilöä tai jotain sen lähisukulaista.
Tämä tälläisenä avautumisena luonnetestistä. Itse toivoisin ettei kukaan koskaan tekisi päätöstä jalostukseen käyttämisestä (tai pennun ostamisesta) pelkkien luonnetestipisteiden valossa. Ne pisteet ei todellakaan kerro mitään itse testistä, meillä on niiiiiiiin erilaisia näkemyksiä tuomareilla, että äkkinäistä hirvittää. Samanlaisella suorituksella voisi yhtenä päivänä saada toisilta tuomareilta aivan eri pisteet, kuin seuraavana päivänä joltain toisilta tuomareilta. Valitettavasti toki jotkut kasvattajat käyttävät tätä perustelua sitten myös selittelemään huonoja pisteitä. Itse sanoisin, että jos koiralla ei ole mitään muuta näyttöä luonteesta ja surkeat luonnetestipisteet, niin ei se ole silloin jalostusmateriaalia. Hankkii ensin jotain todistetta luonteesta muualta, on se sitten harrastusrintamalta tai vaikka MH:sta ja sitten miettii asiaa uudestaan, mutta pelkän luonnetestin valossa ei jalostusta pidä / voi / saa tehdä.
