Tätä kirjoittaessa Dobermannien PEVISA (rekisteröintiä varten pakolliset terveystutkimukset) -ehdotus on julkaistu jäsenistölle ja tiedossa on varmasti mielenkiintoista keskustelua aina kevätkokoukseen asti. Dobermannien tilanne on ollut terveystutkimuksien suhteen hyvin surullinen viimeiset pari vuotta, sillä ilman PEVISAn olemassaoloa tälläkin hetkellä jalostaa on saanut ilman mitään terveystutkimuksia. On ollut vain kasvattajan vastuulla tehdä haluamansa tutkimukset. Loppukädessä toki pennunostaja valitsee yhdistelmänsä mistä ottaa, mutta kaikkien hienojen termien ja ilmoitustyylien viidakossa on hyvin hankala pysyä kärryillä mikä tarkoittaa mitäkin ja ymmärrettävästi on helppo sokeutua kasvattajien hienojen mainostusten perässä.
Omalta osaltani terveystutkimukset on aina olleet itsestäänselvyys. En jotenkin näe tilannetta, että jättäisin tutkimatta tai vielä pahempaa, tutkisin mutta jättäisin julkaisematta ikävätkin tulokset. Ja pitkään uskoin naivisti että niin muutkin tekevät, mutta todellisuus on alkanut pikkuhiljaa hiipiä tajuntaani. Tässä viimeisien vuosien aikana olen törmännyt (puskaradion kautta tottakai) erilaisiin tilanteisiin, missä kasvattajien mainostuksissa "unohdetaan" mainita erilaisia terveydellisiä tai luonteellisia heikkouksia ja kieltämättä pistää mietityttämään että kenen etu moinen asia on?
Nyt sitten esillä on ehdotus tutkittavista sairauksista. Ehkä suurin muutos entiseen on, että ehdotuksessa on mukana sydäntutkimus. Itselleni se ei tuota muutosta suuntaan eikä toiseen, omat yhdistelmäni olen sydämen osalta tutkinut ja omistuksessani olevan uroksenkin sydämen tutkitutin omasta tahdostani ennen jalostuspäätöksen tekemistä (näen vastuun yhtälailla uroksen omistajalla, kuin kasvattajalla / nartun omistajalla!). Toisaalta myös muutos lonkkien raja-arvoon ei tuota suurta ongelmaa monellekkaan, ehkä siinäkin ihmisten vastustus on enemmän periaatetasolla, kuin oikeasti konkreettisten ongelmien edessä. Kasvattajille jää kuitenkin aina mahdollisuus anoa poikkeuslupaa, jos ainokaisella nartulla nyt sattuisi olemaan C-lonkat ja sille sen yhden pentueen haluaa tehdä. Monen pentueen pennutus kuitenkin jää tälläisiltä nartuilta ja rodun parantumisen kannalta se lienee aina niin parempi.
Pennunostajan näkökulmasta tutkimusten lisääntyminen ja pakollisuus antaa jotain turvaa. Sydämen osalta peli on selkeä, sairasta koiraa ei jalostukseen saa käyttää ja tutkimuksen muuttuminen pakolliseksi jättää kasvattajilta pois mahdollisuuden unohtaa ikävät tulokset pöytälaatikkoon. Tämän näkisin itse tärkeinpänä muutoksena ja onkin todella vaikea ymmärtää miksi kukaan kasvattaja vastustaisi tälläistä muutosta.. Raha toki syynä yksi, mutta toisaalta perustutkimus on sen 200e, niin ei se pentueen kokonaiskustannuksessa enää ainakaan itselläni tunnu niin paljoa. Ongelmana toki on, että takeita tutkimus ei anna, mutta toisaalta, jos sen avulla saadaan suljettua edes joku oireeton, mutta sairas yksilö, pois jalostuksesta ja näin estettyä edes vähän sairauden leviämistä eteenpäin, on vaatimus mielestäni aiheellinen.
Tässä miettiessä aina tulee mieleen, että jos kasvattajat tutkisivat ja julkaisisivat tuloksensa vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti, ei mitään tälläisiä pakollisia vaatimuksia olisi pakko edes esittää. Mutta aina tulee olemaan niitä kasvattajia jolle imago ja varmaan rahakin, on tärkeämpiä ja sairauksia salataan. Niiden valossa on rodun kannalta tärkeää lähteä ajamaan tärkeimpien sairauksien kohdalle tutkimuspakkoa. Pennunostajat sitten arvottavat omalta osaltaan mitkä muut tulokset heille merkitsevät ja näin ajavat kasvattajat tutkimaan pevisan ulkopuolisiakin tutkimuksia tarpeen mukaan. Ehkä tästäkin on luvassa siis hyviä muutoksia, vaikka nyt varmasti tuleekin herättämään paljon närää ja keskustelua moneltakin kantilta. Niitä siis seuraillessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti