Hämmentävää. Edellisen postaukseni jälkeen olen seuraillut keskustelua liittyen pevisa-ehdotukseen ja oikeastaan ainoa sana joka tilannetta kuvaa on juurikin hämmentävä. Ensinnäkin yllätyin miten suurta vastustusta ehdotus kerää ja toiseksi yllätyin osasta tahoista, jotka ehdotusta vastustavat..
Mietitäänpä hetki syitä vastustaa ehdotusta. Noh, ensinnäkin joistakin vastustuksista paistaa läpi vastustus sydäntutkimuksia kohtaan. Sydäntutkimusten vastustaminen etenkin kasvattajana on toki poliittinen itsemurha, joten suoranaista kiukuttelua ei tällä saralla ole näkyvissä, on vain kommentteja miten urokset jäävät käyttämättä kun niiden omistajat eivät halua tai voi koiriaan tutkia. Geenipoli kapenee ja koko rotu ajetaan perikatoon. Jos kuitenkin ajatellaan asiaa järjellä, niin todellisuus on, että Keski-Euroopassakin uroksien omistajat alkavat olla entistä enemmän valveutuneita ja tutkituttavat koiransa. Pohjoismaissa sydäntutkimusta ajetaan pakolliseksi Suomen lisäksi Ruotsissa. Itse tutkimus maksaa Suomessa n. 200euroa ja euroopassa samaan hintaan saa koiran jo holteroitua (24h). Pentujen hintojen noustua pahimmillaan jopa 1500:aan euroon, on hämmentävää miten kasvattajilla ei muka olisi varaa tuota tutkimusta teettää. Riski toki on aina, että tulos ei ole puhdas ja pentue jää tekemättä. Toisaalta, tuo tutkimus ei sinänsä kerro muuta kuin että tutkimushetkellä koira on terve ja tämä onkin monen vastustajan suurin argumentti. Noh, koska kukaan ei voi mennä tulevaisuudesta sanomaan, olisikin mielestäni tärkeintä, että kasvattaja pystyy tekemään pentueensa parhaan tietämyksensä mukaan ja edes sillä hetkellä terveellä koiralla. Ajatella että olisit juuri saanut pennun kotiin muutamaa kuukautta aikaisemmin, kun kasvattaja soittaisi perään, että pentueen vanhemmista toisella on todettu perinnöllinen sydänvika. Vika, joka olisi tutkimalla voitu todeta ja joka olisi varmasti vaikuttanut ostopäätökseesi (tai kasvattajan jalostusvalintoihin). En itse ainakaan haluaisi olla kummassakaan päässä linjaa juuri sillä hetkellä.
Noh, toki meillä on monella muita inhokkisairauksia, joita haluaa vastustaa sydäntä enemmän. Yksi sellainen on esimerkiksi polvet, missä ristisidevaivat näyttää selvästi kulkevan linjoissa. Sairaus mikä on koiralle todella kivulias ja vaikeuttaa elämistä pahasti. Toisaalta se on myös sairaus, mitä ei voi mitenkään tutkia ja vielä vähemmän kirjata tietokantoihin. Vaikka olisi kuinka hyvä ajatus saada tälläinen sairaus pevisaan kaikkien pennunostajien turvaksi, on sen toteuttaminen kuitenkin täysin mahdotonta. Valitettavasti. Jäänee siis kasvattajien vastuulle olla käyttämättä ristisidevammaista koiraa jalostukseen ja tämä onkin jo nähty ettei sekään kaikkia estä. Surullista mutta totta.
Selkätutkimukset tuntuu olevan monella haaveissa saada pevisaan. Itse toivoisin tämän myös näkeväni jonain päivänä pakollisten tutkimusten listalla. Osa kasvattajista on jo aktivoitunut tutkimuksia tekemään, mutta osa tuntuu vastustavan näitä viimeiseen asti. Kertarysäyksenä kuitenkin sydämen ja selän saaminen pakolliseksi olisi varmasti aiheuttanut vieläkin suuremman huutomyrskyn. Jos jo sydäntutkimuksia vastustetaan rahan vuoksi, niin olisiko toinen mokoma lisää rahanmenetystä kasvattajalle saanut paremman vastaanoton. Ehkä tässäkin toivoisin, että ne kasvattajat jotka selkätutkimusta puoltavat, näyttäisivät ensin mallia omalla toiminnallaan tutkimalla omansa ja edellyttämällä tutkimuksen myös urokselta, ennen huutelua muille.
Niin ja sitten ne lonkat. Koska kiukuttelu sydäntutkimuksesta ei näytä hyvältä kenenkään osalta, on suurin osa vastustajista keskittynyt meuhkaamaan juurikin lonkkien kiristynyttä raja-arvoa. Koska lonkkia ei pidetä Dobermannilla ongelmana, ajatellaan että tämän vuoksi lonkkiin ei tarvitse kiinnittää huomiota. Toisaalta tuo ajatusmaailma on täysin totta. Lonkat eivät todellakaan ole rodun suurimpien sairauksien listalla, suurin osa kuvatuista on A tai B lonkkaisia ja harvemmin C-lonkatkaan aiheuttavat koirille ongelmia. Toisaalta jos ajatellaan että tämän rajoituksen jälkeen C-lonkkaisen käyttö edellyttäisi kasvattajalta lähinnä perusteluita yhdistelmälleen (ts. poikkeusluvan anominen), on helppo ymmärtää kenen harmi tuo rajoitus oikeasti olisi. Niiden ketkä toistuvasti käyttävät (tai käyttäisivät siis) C-lonkkaisia yksilöitä ja useamman pentueen verran. Ehkä tälläisessäkin tilanteessa olisi hyvä käyttää se ainokainen mahdollisuus miettien vähän tarkemmin urosvalintaa, niin että jatkossa käytettävissä olisi niitä A tai B-lonkkaisia yksilöitä, joilla tälläistä rajoitusta ei olisi. Mutta ei, tämä on selvästi monelle suurin kauhistus, puolustellaan muiden sairauksien tärkeydellä ja unohdetaan se, ettei lonkkien rajoitus oikeasti poissulje mitään noista muiden sairauksien tärkeyksistä. Se lähinnä pakottaa kasvattajan miettimään vähän tarkemmin jalostusvalintojansa ja perustelemaan käyttämisensä ehkä muutenkin kuin ulkomuodollisin perustein.
Tällä hetkellä tuntuukin siis aika ihmeelliselle tuo vastustus. Monelle selvästi periaatetasolla, vaikkei koskaan C-lonkkaista olisi edes käyttänyt jalostukseen, niin silti se mahdollisuus pitäisi säilyttää. Vaikea ymmärtää miten Ruotsissa selvitään tästä tilanteesta, heillä kun tuo raja on ollut B:ssä jo pidemmän aikaa..
Noh, keskustelu jatkuu ja karavaani kulkee. Asian puolesta olevat (joita onneksi on) ovat ehkä hiljaisempia, mutta toivottavasti enemmistönä kokouksessa. Tärkeintä toki olisi saada pevisa voimaan, mutta tälläisenä periaatevastustuksena se tuntuu monelta unohtuvan. Ei nähdä metsää puilta, niin sanotusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti