Kompromisseja

Niinhän siinä kävi kutenvähän epäilinkin, että välillä blogin kirjoittaminen jää taustalle odottamaan. Päässä pyörii monta monituista aihetta, mutta katsotaan saisinkohan niitä tänne asti kirjoiteltua vielä lähitulevaisuudessa.

Nyt päällimmäisenä on mielessä kompromissit. Niinhän siinä kävi että viime vuosi oli loppuvuoden osalta täynnä monia pettymyksiä. Suunnitelmia, positiivisia sellaisia, oli pitkälle heinäkuulle, jolloin alkoivat vastoinkäymiset, joille ei nyt loppua ole näkynyt.. Toisaalta, vastoinkäymisistä huolimatta kaikista asioista on selvitty, ehkä entistä vahvempana ja viisaampanakin jopa? Tällä hetkellä osaan ehkä arvostaa taas pykälän enemmän niitä hyviä asioita ja puolia mitä elämässäni kuitenkin on todella paljonkin. Pakko ajatella positiivisesti!

Niin ne kompromissit. Omat ajatukseni on olleet jo vuosia hyvin terveyden ja luonteen tärkeyteen keskittyviä, joskus aika voimakkaitakin mielipiteitä liittyen eri rotujen kasvattamiseen. En usko äärilaitoihin, uskon tutkimiseen, terveyteen, avoimmuuteen ja ennenkaikkea itsevarmaan ja tasapainoiseen luonteeseen. Tämä syksy toi nyt tullessaan tilanteen, että jouduin ensimmäistä kertaa kasvatukseni aikana miettimään hyvin pitkään ja hartaasti ratkaisuani käyttää D-pentueen jalostusoikeusnarttua jalostukseen. Olen tehnyt useasti aikaisemminkin päätöksiä jättää narttuja käyttämättä jalostukseen, joka kerta kyseessä on ollut erilaisia puutteita luonteessa. Nyt kuitenkin törmäsin tilanteeseen jossa aikaisemmin terveeksi kuvatulla ja oireettomalla nartulla löytyi selästä spondyloosimuutoksia kahdesta nikamavälistä. Muutoksia, jotka kyseistä yksilöä ei tule koskaan häiritsemään, mutta minulle tietona hyvinkin tuskallisia. Muutoksia, mitä ei koskaan olisi tullut ilmi ilman haluani saada selästä virallinen kuvaustulos tietokantaan. Mietinnän jälkeen päädyin tuon pentueen kuitenkin tekemään ja nyt - kun pullat toivottavasti on jo uunissa, uskallan pohdiskella ääneen miksi.

Palaute jota tuossa pohdiskeluvaiheessani sain - oli osaltaan todella negatiivista ja osaltaan todella positiivista. Välimuotoa ei juurikaan löytynyt. Jokaisella on mielipide asiaan. Toiset ovat ehdottomasti vastaan, näkevät spondyloosimuutokset koiran rampauttavana ja erittäin kivuliaana sairautena ja toiset, noh, näkevät asian eritavoin. Eläinlääkärit eivät näe spondyloosimuutoksia ongelmana, heille se on sivulöydös jos koira oireilee. Itselleni se oli vuosia sitten iso mörkö, pelkäsin ja uskoin sen rampauttavan koiran totaalisesti.. Nyt, ehkä enemmän tilanteita nähneenä, ymmärrän sen tarjoamat riskit, mutta näen myös sen kokonaiskuvassa pienempänä sairautena. Meillä on rodussa paljon sairauksia mitä tutkia, ehkäistä ja jalostaa pois ja koska kaikkea ei valitettavasti saa tehtyä kerralla - olen todennut että keskityn niihin, mitkä näen rodun osalta suurempina riskeinä - luonteen ja sydämen osalta.

Pentujen myynnin osalta toki spondyloosilausunto tekee ison miinuksen. Tottakai, on paljon helpompi ostaa pentu tutkimattomasta (tai epävirallisesti tutkitusta) nartusta, kuin ottaa tietoinen riski asiaan. Varmasti moni kasvattaja pitää minua hulluna, kun turhaan hankaloitin pentueeni tekemistä. Osa hykertelee itsekseen, koska enemmän pennunostajia heille. Pennunostajille mainostus on helpompaa, kun ei tarvitse mainita selkää riskiksi tai pyytää kuvauttamaan niitä tulevaisuudessa.

Miksi sitten tein näin? Miksi teen pentueen missä on selkeä riski, eikä vanhemmat ole priimaa. Noh, koska täydellisiä pentueita ei olekkaan, on vain kauniilla kermalla kuorutettuja yhdistelmiä, joissa kaikissa on riskinsä. Niin omalta osaltani voin ainakin sanoa riskien olevan hyvinkin selvästi esillä. Luonteellisesti pentue edustaa sellaista yhdistelmää josta haluan itselleni harrastuskoiran (jonka kanssa on helppo elää normaaliakin elämää) ja terveydellisesti selvästi keskivertoa enemmän tutkittuja, tärkeimpänä tietenkin dobberien suurin ongelma - sydän. Ja mikä tärkeintä - halusin tästä yhdistelmästä itselleni uuden pennun - uuden harrastuskoiran. Joku joskus sanoi, että jos kasvattaja haluaa yhdistelmästä itselleen pennun, on yhdistelmä tekemisen arvoinen. Noh, haluan ja toivottavasti saankin :)

Noh, tämä oli taas tälläinen avautuminen. Harmittaa, kun niin moni kasvattaja puhuu terveystutkimuksien puolesta, tsemppaa että hyvä kun teet noin, mutta itse tekevät yhdistelmät silti tutkimatta.. mainoslauseita toki löytyy ja pennunostajana on hyvin hyvin helppo löytää itsensä ostamasta sitä ihanaa pentua välittämättä sen vanhempien puuttuvista tuloksista. Ehkä tulevan pevisan myötä edes vähän terveystulokset lisääntyvät ja jonain kauniina päivänä saadaan selkätuloksetkin kaikille yhdistelmille, niin tiedetään missä oikein mennään. Sillä ilman tietoa (joka lisää tuskaa), ei voida asioille tehdä mitään.

Sitä odotellessa jään odottelemaan vielä syntymätöntä pentuettani, toivon ja uskon että löydän sopivat harrastavat kodit pennuille ja siinä sivussa ihmettelen ihmisiä, joille tutkimaton edustaa tervettä. Pennunostajissa sen ehkä ymmärrän, mutta kasvattajissa soisin tilanteen olevan silti toinen. :)